Androidin historia: Astrosta KitKattiin

Googlen johtama Android on tällä hetkellä maailman suosituin älypuhelinalusta. Se vei valtikan pitkään hallinneelta Symbianilta, jonka kehitys ei pysynyt vauhdissa mukana kosketusnäyttölaitteiden noustessa valtavirran suosioon. Monille Android on tullut tutuksi vasta viimeisimmän muutaman vuoden aikana, mutta alustan on itse asiassa ollut markkinoilla jo vuodesta 2008 lähtien.

Androidin juuret ulottuvat toki pidemmälle kuin vuoteen 2008, jolloin ensimmäinen kaupallinen versio näki päivänvalonsa. Vuoden 2003 lokakuussa joukko tunnettuna mobiilialan vaikuttajia mukaan lukien Andy Rubin perustivat Android-nimeä kantavan yhtiön. Sen tarkoituksena oli kehittää älykkäämpiä mobiililaitteita.

Google osti Android-yhtiön itselleen vuoden 2005 elokuussa. Yhtiöstä tiedettiin tuolloin hyvin vähän, mutta sen spekuloitiin liittyvän Googlen haluun rynnätä mobiilimarkkinoille. Jälkiviisaana voidaan todeta arvailujen osuneen naulankantaan.

Android 1.0 Astro

Android 1.0 Astro

Ensimmäinen kaupallinen Android-versio julkaistiin yhdessä T-Mobile G1 -puhelimen (HTC Dream) siivittämänä 23. syyskuuta vuonna 2008. Sitä edelsi lokakuussa 2007 levitykseen julkaistu beta-versio.

Google loi vakaan pohjan palveluilleen heti ensimmäisessä Android-versiossa. Alusta sisälsi oman GMail-sovelluksen ja tuki kalenteritietojen ja kontaktien synkronointia Googlen palveluista. Kaikki halutut palvelut saatiin käyttöön yhdellä kirjautumisella.

Sovellusten lataamiseen tarkoitettu Android Market oli osa alustaa ykkösversiosta lähtien. Se oli kuitenkin nykytilannetta huomattavasti rajoittuneempi, sillä esimerkiksi maksullisia sovelluksia sen kautta ei voitu levittää.

Android-puhelinten tavaramerkiksi nousseet widgetit ja eri työpöytänäkymät olivat Astrossa tärkeässä roolissa. Alusta tarjosi mahdollisuuden kotinäkymien personoimiseen pikakuvakkeiden ja minisovelluksien avulla. Google-hakupalkki oli kellon ohella yksi ensimmäisistä alustan minisovelluksista.

Kilpaileviin alustoihin tiensä löytänyt ilmoituspalkki kuului alkuperäisen Androidin ominaisuuksiin. Ylhäältä alas vedettävä palkki tarjosi tietoa muun muassa saapuneista tekstiviesteistä sekä lähestyvistä kalenterimerkinnöistä.

Missään tapauksessa Android 1.0:aa ei voitu pitää täydellisenä julkaisuna. Sen suurimpiin heikkouksiin kuului ehdottomasti virtuaalinäppäimistön puuttuminen, joten laitteilta vaadittiin aina fyysinen näppäimistö. Myös Stereo Bluetooth- ja Exchange -tuet kuuluivat puuttuvien ominaisuuksien listaan.

Android 1.1 Bender

Helmikuussa 2009 Googlen alusta sai ensimmäisen merkittävän päivityksen. Vähän näkyviä uudistuksia sisältänyt Bender-koodinimeä kantanut julkaisu korjaili bugeja sekä toi uusia API-rajapintoja kehittäjille.

Julkaisun tärkein uudistus liittyi päivityksiin. Android 1.1 teki niiden lataamisen ja asentamisen mahdolliseksi verkon kautta. Tämä teki puhelimen päivittämisestä loppukäyttäjälle vaivatonta ja lähes huomaamatonta. Vielä vuonna 2009 tähän pystyivät vain harvat älypuhelinalustat, joten kyseessä oli merkittävä ominaisuus. Ikävä kyllä monet valmistajat ottivat sen käyttöön tuotteissaan kuitenkin huomattavan myöhään.

Android 1.5 Cupcake

Android 4.1 Cupcake

Huhtikuun lopussa 2009 esitellystä Android 1.5:stä lähtien Google on nimennyt Android-versiot jälkiruokaan liittyvillä lempinimillä. Cupcake on erittäin tärkeä julkaisu Android-historiassa, sillä vasta se toi mukanaan virtuaalisen näppäimistön. Sen ansiosta Android-puhelimia voitiin rakentaa myös ilman fyysistä QWERTY-näppäimistöä.

Toinen keskeinen perusominaisuus, jonka Android sai vasta 1.5-julkaisussa oli videotallennus. Aikaisemmin laitteiden kameraa oli mahdollista käyttää vain still-kuvien napsimiseen. Samalla ominaisuutta tukemaan Google lisäsi mukaan mahdollisuuden ladata puhelimella kuvattuja videoita suoraan YouTube-palveluun.

Cupcake teki huomattavan parannuksen nykyisin niin tuttuihin widget-minisovelluksiin. Se avasi ne kolmannen osapuolen kehittäjille. Aiemmissa versioissa oli mukana muutamia minisovelluksia, mutta 1.5-version myötä niiden suosio nousi aivan uusiin lukemiin. Nykyään widgettejä on tarjolla huikeita määriä ja ne ovat eräs alustan tärkeimmistä myyntivalteista.

Muita version parannuksia olivat muun muassa tuki stereo Bluetoothille sekä kopio ja liitä -toiminnallisuuden lisääminen verkkoselaimeen. Käyttöliittymää viilattiin pienillä muutoksilla, kuten ruudun siirrosten animoinnilla.

Android 1.6 Donut

HTC Magic

Vuosi ensimmäisen kaupallisen version jälkeen Android eteni syyskuussa 2009 Donut-julkaisuun. Kevyehköstä versiomuutoksesta huolimatta siinä on muutamia hyvin keskeisiä uudistuksia. Se lisäsi alustaan tuen CDMA-verkkotekniikalle, joka erityisesti Amerikan markkinoita ajatellen oli tärkeä parannus. Toinen keskeinen tekninen parannus oli tuki eri kuvasuhteille ja -näyttötarkkuuksille. Yksinkertaistettuna Donut mahdollisti aiempaa monipuolisempien Android-laitteiden tuomisen markkinoille.

Hakuominaisuudet kehittyivät Android 1.6:ssa niin sanotulla universaalilla haulla. Nyt yhdellä haulla oli mahdollista etsiä tietoa puhelimen sisältä sekä Googlen verkkohausta. Lisäksi hakutyökalu avattiin kehittäjille, jonka myötä myös kolmansien osapuolien sovellukset pääsivät mukaan hakutuloksiin.

Alustan ohjelmistokauppa, Android Market (nykyään Google Play), uudistui Donutissa kokonaan. Käyttöliittymä uusittiin ja värimaailma vaihdettiin tummista sävyistä vaaleampiin. Keskeiseksi väriksi nousi Android-maskotista tuttu vihreä. Samalla käytettävyys parani muun muassa ruutukaappauksilla sekä mahdollisuudella tarkastella ilmaisia ja maksullisia sovelluksia eri kategorioista.

Muita version parannuksia olivat ainakin text-to-speech API ja nopeampi kamerasovellus laajemmalla integraatiolla gallerian kanssa.

Android 2.0 Eclair / 2.1 Eclair

Motorola Droid

Googlen kehitystahti Androidin alkuaikoina oli kovaa ja jo lokakuun lopussa (2009) oli seuraavan julkaisun vuoro: 2.0 Eclair. Erittäin merkittävä julkaisu oli ensimmäisenä saatavilla Motorola Droid -mallissa (Euroopassa Milestone), joka on eräs Androidin laitehistorian merkittävimmistä tuotejulkaisuista. Siitä käynnistyi vielä tänäänkin Verizon-operaattorin käytössä oleva Droid-brändi.

Kehittäjille Android 2.0 sisälsi muutamia hyvinkin oleellisen parannuksen. Uudet API-rajapinnat mahdollistivat muun muassa Bluetooth-ominaisuuden laajemman hyödyntämisen kolmansien osapuolien sovelluksissa. Kehittäjille tarjottiin myös laajempia mahdollisuuksia kontaktien integroimiseen sovelluksiinsa.

Android 2.0 toi ensimmäistä kertaa mahdollisuuden liittää alustaan useita Google-tunnuksia. Näin esimerkiksi koti- ja työtunnukset oli mahdollista liittää samaan laitteeseen. Lisäksi Eclair tuki Exchange-tunnuksia.

Kameraan uusi versio lisäsi erittäin keskeisiä ominaisuuksia. Se toi tuen digitaaliselle zoomille ja LED-salamalle sekä sisälsi säätöpainikkeet valkotasapainolle, väreille ja makrotarkennukselle.

Muita uuden versio parannuksia olivat muun muassa tarkempi virtuaalinäppäimistö, HTML 5 -tuki ja valmius Flash 10 -teknologialle. Selaimen käyttöliittymä koki näkyviä muutoksia ja sai tuen kaksoisnapautuksella tapahtuvalle zoomaukselle. Monille nykyisin tutut animoidut taustakuvat debytoivat Eclairissa. Lukitusnäkymää kehitettiin mahdollisuudella vaihtaa puhelin äänettömälle nopeasti avaamatta ruudun lukitusta.

Kenties oleellisin yksittäinen uudistus oli ilmaisen autonavigoinnin esitteleminen Google Maps -karttasovellukseen Android 2.0:ssa. Sen voidaan hyvin sanoa muuttaneen älypuhelinmarkkinoita merkittävästi, sillä sen myötä navigointi nousi älypuhelimien perusominaisuudeksi. Googlen liikkeen jälkeen ilmainen navigointi on löytänyt tiensä muun muassa Applen iOS-alustalle. Vuosien varrella Googlen navigoinnin ominaisuudet ja saatavuus ovat laajentuneet merkittävästi. Elokuussa 2012 ominaisuus saapui vihdoin myös Suomeen.

Samaa Eclair-lisänimeä kantanut Android 2.1 lanseerattiin vuoden 2010 tammikuussa. Se esiteltiin yhdessä ensimmäisen Nexus-sarjan laitteen kanssa, jonka Google rakensi yhdessä HTC:n kanssa. Kyseessä oli tietenkin Nexus One.

Android 2.1:ssä animoituja taustakuvia vietiin eteenpäin interaktiivisuudella, joka sai ne reagoimaan muun muassa käyttäjän kosketuksiin. Samalla mukaan lisättiin täysin uudistunut galleria-sovellus, jonka käyttöliittymä oli tuohon aikaan varsin moderni. Lisäksi kotiruutu sai lisää muokattavia näkymiä.

Android 2.2 Froyo

Android 2.2 Froyo

Toukokuussa 2010 oli Androidin aika siirtyä jälleen seuraavaan julkaisuun. Froyonakin tunnettu julkaisu keskittyi kohentamaan alustan suorituskykyä. Parempaan sulavuuteen päästiin muun muassa uudella Dalvik VM JIT -kääntäjällä. Suorituskykyyn vaikuttivat myös edistyksellisempi muistinhallinta sekä muut yleiset optimoinnit.

Käyttöliittymään Froyo sai aikaan pieniä muutoksia, mutta ei mitään massiivista. Esimerkiksi kotinäkymän alapalkkiin lisättiin pikatoiminnot puhelimeen ja verkkoselaimeen. Samalla palkin reunoille ilmestyneet pallukat helpottivat eri kotinäkymien hahmottamista.

Tulevaisuuden kannalta Android 2.1:n tuki suuremmille näyttötarkkuuksille oli tietenkin hyvin olennainen. Jatkossa laitevalmistajilla oli mahdollisuus rakentaa puhelimia esimerkiksi 720p-tasoisilla näytöillä.

Loppukäyttäjän kannalta eräs mieluisimmista uudistuksista Froyossa liittyi Internet-yhteyden jakamiseen eli niin kutsuttuun tethering-ominaisuuteen. Sen myötä omasta Android-puhelimesta oli mahdollista jakaa mobiilidatayhteys muiden laitteiden käyttöön USB:n tai WiFi:n kautta.

Verkkoselainta Google kehitti uudella V8 JavaScript -moottorilla, joka paransi JavaScriptin suorituskykyä selvästi.

Ohjelmistokauppaan Google lisäsi sovellusten päivittämistä helpottavia toiminnallisuuksia. Jatkossa käyttäjä pystyi määrittämään haluamansa sovellukset lataamaan päivitykset automaattisesti. Käytettävyyttä helpotti myös kaikkien jonossa olevien ohjelmien ja pelien päivittäminen uusimpaan versioon yhdellä ruudun kosketuksella.

Yrityskäyttäjiä hellittiin laajemmalla Microsoft Exchange -tuella keskittyen muun muassa turvallisuuskäytäntöihin.

Android 2.3 Gingerbread

Android 2.3 Gingerbread

Joulukuussa 2010 Android otti tärkeitä harppauksia eteenpäin ja alkoi vakiinnuttaa asemaansa älypuhelinmarkkinoilla. Tuolloin maailmalle esiteltiin 2.3 Gingerbread -julkaisu, joka oli tuleva vauhdittamaan miljoonia eri laitteita. Alusta esiteltiin yhdessä Samsungin valmistaman Nexus S -puhelimen kanssa.

Gingerbread sisälsi laajoja muutoksia käyttöliittymään. Sen ajatuksena oli yhtenäistää käyttöympäristöä sekä parantaa sen käyttönopeutta. Pienillä muutoksilla ympäri käyttöliittymää saatiin alusta tuntumaan ja näyttämään aikaisempaa modernimmalta.

Virtuaalinäppäimistöä pyrittiin parantamaan uudessa versiossa. Kirjaimien visuaalinen ilme muuttui ja Googlen mukaan näppäimistö olisi edeltäjiään tarkempi. Samalla leikepöytäominaisuuksia päivitettiin vastaamaan Applen iOS:ia. Gingerbreadissa käyttäjä pystyi kopioimaan tekstiä kirjain kirjaimelta sormea näytöllä liikuttamalla.

Virranhallintaa tehostettiin Gingerbreadissa järjestelmän aktiivisemmalla roolilla. Samalla käyttäjille tuotiin uusi hallintapaneeli, josta eri komponenttien ja sovelluksien virrankulutusta pystyi seuraamaan yksityiskohtaisesti.

Rautatuen osalta Android 2.3 teki tärkeää työtä tulevaisuutta ajatellen. Se lisäsi jälleen tuen entistäkin suuremmille näyttötarkkuuksille, NFC:lle ja SIP-puheluille. Kamerasovellukseen Gingerbread toi tuen etupuolen kameralle.

Android 3.0 Honeycomb

Android 3.0 Honeycomb

Honeycomb on Androidin historian kummajainen. Se esiteltiin vuoden 2011 helmikuussa ja soveltui käytettäväksi ainoastaan tablet-laitteissa. Koko julkaisun tarkoituksena oli parantaa alustan yhteensopivuutta tablettien kanssa, jotka olivat nousseet kuluttajien suosioon Applen julkaistua iPadin. Google halusi tähän kisaan mukaan ja niinpä markkinoille tuotiin Honeycomb. Ensimmäinen alustaan perustuva laite oli Motorola Xoom.

Käyttöliittymään Android 3.0 toi futuristisia elementtejä, joita jalostettiin seuraavissa julkaisuissa eteenpäin. Hyvä esimerkki tästä ovat ruudun alaosan painikkeet, joilla korvattiin laitteiden fyysisten näppäimien tarve. Värimaailma oli tumma ja uudeksi korostusväriksi valikoitui sininen.

Honeycombia voidaan pitää välijulkaisuna, joka loi pohjan seuraaville versioille. Siinä on laajasti elementtejä, jotka löysivät tiensä puhelimiin Android 4.0:ssa. Näihin kuuluvat aikaisemmin mainitut virtuaaliset toimintapainikkeet, uusi moniajovalikko ja 3.1:ssä esitellyt kooltaan muunneltavat widgetit.

Lisälaitteiden käyttöä Android 3.0 helpotti huomattavasti tukemalla Media/Picture Transfer Protocol -standardia. Esimerkiksi kuvien synkronoiminen kamerasta muuttui jouhevammaksi. Lisäksi alusta sai tuen USB- ja Bluetooth-näppäimistöille.

Laitteistokiihdytys tuotiin Honeycombissa laajemmin sovelluksien käyttöön. Aiemmin lähinnä pelien käytössä ollut tekniikka valjastettiin tavallisten ohjelmien käyttöön. Uuden alustaversion perussovellukset (selain, kalenteri jne.) käyttivät hyödykseen laitteistokiihdytystä ja julkaistuilla rajapinnoilla sen saivat käyttöön myös kolmannet osapuolet. Laitteistokiihdytyksen tarkoituksena oli parantaa sovelluksin suorituskykyä.

Tulevaisuutta ajatellen tärkeää Honeycombissa oli tuki moniydinsuorittimille. Se oli ensimmäinen Android-versio, joka oli suunniteltu toimimaan myös useamman ytimen prosessoreilla. Käytännössä tämä tarkoitti keskeisiä muutoksia alustan peruselementteihin, joiden myötä suorittimen kuormitus kyettiin jakamaan useiden ytimien kesken.

Android 4.0 Ice Cream Sandwich

Android 4.0 Ice Cream Sandwich

Loppuvuosi 2011 toi tullessaan yhden Android-historian merkittävimmistä julkistuksista. Samsungin valmistaman Galaxy Nexuksen rinnalla esitelty Android 4.0 Ice Cream Sandwich toi edellisen tablet-julkaisun uudistukset älypuhelimille. Se kokosi Androidin jälleen yhdeksi selkeäksi kokonaisuudeksi, joka on yhteensopiva sekä älypuhelimien että tablettien kanssa.

Älypuhelimien näkökulmasta ICS tarjosi täysin uudistuneen käyttöliittymän. Siinä on muun muassa monipuolisempi kotinäkymä, kooltaan muunneltavat minisovellukset, tehokkaampi moniajovalikko, alhaalle kiinteästi integroidut toimintapainikkeet ja uusi Roboto-kirjasin, joka on optimoitu suuremmille näyttötarkkuuksille.

Roboto

Lukitusnäkymä sai pienen, mutta merkityksellisen parannuksen: kamerapainikkeen. Sen kautta kamera oli mahdollista käynnistää suoraan ilman valikoissa kahlaamista.

Ilmoituskeskusta viilattiin niin ikään tärkeällä uudistuksella. Vihdoin ICS:ssä käyttäjä kykene poistamaan yksittäisiä ilmoituksia. Kaikki hoitui pyyhkäisyeleellä.

Täysin uusien ominaisuuksien joukkoon Android 4.0:ssa kuuluivat Face Unlock sekä Android Beam. Ensin mainittu teki mahdolliseksi ruudun lukituksen poistamisen etukameraa ja kasvojentunnistusta hyödyntämällä. Android Beam puolestaan otti NFC:n laajempaan käyttöön ja helpotti tiedostojen siirtämistä laitteiden välillä.

Datakulutuksen seurantaan ICS toi oman työkalun. Sen kautta käyttäjä pystyi seuraamaan yksityiskohtaisesti datan kulumista eri sovelluksien ja palveluiden välillä. Lisäksi mobiilidatalle oli helposti asetettavissa katto, jolloin yllättävän suuria laskuja ei päässyt syntymään.

Useat perussovellukset Google käsitteli nelosversiossa uusiksi. Esimerkiksi osoitekirja integroi sosiaaliset palvelut tiiviimmin henkilötietoihin, kamera sai kasvojentunnistuksen ja panoraamatilan ja gallerialle annettiin uusi käyttöliittymä. Omasta puhelimesta napsittujen kuvakaappauksien jakaminen tehtiin helpoksi lisäämällä tuki niiden tallentamiseen suoraan järjestelmään.

Android 4.1 Jelly Bean

Android 4.1 Jelly Bean

Kesällä 2012 Google I/O:ssa esiteltiin maailmalle Androidin seuraava versio: 4.1 Jelly Bean. Se keskittyi käyttäjien toiveiden mukaisesti alustan suorituskykyyn, jota pidettiin yleisesti Androidin suurimpana heikkoutena. Asiaan paneuduttiin niin antaumuksella, että suorituskykyoptimointeja päädyttiin kuvaamaan omalla nimellä: Project Butter.

Project Butterin pääasiallisena tavoitteena oli kohentaa käyttöliittymän vastetta kosketukseen ja virittää ruudunpäivitysnopeus 60 fps:ään. Toisin sanoen animaatiot vierivät ruudulla sulavammin ja sovellukset käynnistyivät nopeammin. Tavoitteeseen päästiin muun muassa päivittämällä vsync kaikkien näytön piirto- ja animaatiotapahtumien käyttöön, synkronoimalla kosketussignaali vsynciin sekä ennakoimalla käyttäjän seuraava kosketus.

Käyttöliittymään Jelly Bean ei esitellyt merkittäviä muutoksia. Visuaaliselta osalta muutokset olivat hyvin pieniä ja liittyivät lähinnä Roboto-fontin uusiin tyyleihin, kuvakkeisiin ja widgetteihin.

Työpöydän järjestelyä nopeutettiin sisällön automaattisella mukautumisella. Aikaisemmin uudelle kuvakkeelle tai minisovellukselle täytyi varta vasten raivata tilaa, mutta nyt jo olemassa oleva sisältö siirtyi automaattisesti uuden tieltä.

Ilmoituskeskuksen viilausta jatkettiin Android 4.1:ssä. Keskeisenä parannuksena oli mahdollisuus suorittaa yksinkertaisia toimintoja suoraan ilmoituskeskuksesta sovellukseen siirtymättä. Jelly Beanissa käyttäjä kykeni lisäksi sulkemaan yksittäisiä sovelluksia pois ilmoituskeskuksesta.

Kokonaan uutena palveluna käyttäjille esiteltiin Google Now. Sitä voisi kuvailla käyttäjän henkilökohtaiseksi oppaaksi, joka osaa neuvoa omistajaansa automaattisesti. Palvelu pyrkii tunnistamaan käyttäjänsä aikeet ja ehdottamaan muun muassa vaihtoehtoisia ajoreittejä ja julkisen liikenteen aikatauluja. Kokonaisuuteen kuuluu osana myös äänihaku ja puhepalaute. Lisäksi Jelly Beanissa puheen muuntaminen tekstiksi onnistui ensimmäistä kertaa täysi ilman Internet-yhteyttä.

Android 4.2 Jelly Bean

Nexus 4

Lokakuussa 2012 esitelty 4.2-versio vei Androidia eteenpäin kevein askelin. Niinpä se jatkoi edeltävän julkaisun kanssa samalla Jelly Bean -lisänimellä. Ensimmäiset alustaan pohjautuvat laitteet olivat Samsungin valmistama Nexus 10 -tabletti ja LG:n käsialaa oleva Nexus 4. Ne saapuivat ensimmäisille markkinoille marraskuussa.

Tärkein yksittäinen parannus edelliseen oli useiden mielestä tuki käyttäjätileille tableteissa. Tämä tietokoneista tuttu ominaisuus helpotti laitteen jakamista perheen kesken. Jokaisella on oma käyttäjätunnus, sovellukset, taustakuvat ja asetukset.

Tässä versiossa widgetit laajennettiin lukitusruutuun. Näin säätiedot, sähköpostit ja muut tiedot on mahdollista esittää suoraan lukitusruudun eri näkymissä.

Jelly Beanin toinen versio paranteli lisäksi näppäimistöä, lisäsi mukaan monipuolisemman Photo Sphere -panoraamakuvauksen ja esitteli tuen Miracast-tekniikalle.

Android 4.3 Jelly Bean

Nexus 7 (2013)

Viimeiseksi Jelly Bean -julkaisuksi jäi 24.7.2013 esitelty Android 4.3, joka lanseerattiin yhdessä toisen sukupolven Nexus 7 -taulutietokoneen kanssa. Se toi mukanaan tuen muutamille tärkeille tekniikoille sekä keskittyi muun muassa kehittämään eteenpäin edellisessä versiossa esiteltyä käyttäjätilitoimintoa. Android 4.3:ssa tabletin haltija kykenee säätämään eri käyttäjien asetuksia laajemmin ja määrittämään esimerkiksi, mitkä sovellukset ja toiminnot ovat kunkin perheenjäsenen käytettävissä.

Teknisellä tasolla viimeinen Jelly Bean -julkaisu sisälsi tuen urheilusovellus ja -lisälaitteille tärkeälle Bluetooth low engery -standardille. Pelinkehittäjien kannalta tärkeänä osana mukaan tuotiin OpenGL ES 3.0 -tuki, joka mahdollisti entistäkin visuaalisesti näyttävämpien pelien kehittämisen Android-laitteille. Ei pidä myöskään unohtaa 4K-tukea, joka 4.3 Jelly Beanista löytyy ensimmäisenä Android-versiona.

Peruskäytön kannalta keskeisimpiin muutoksiin kuuluivat uusi aloitusasennus sekä puhelinsovellus, joka automaattisesti ehdottaa yhteystiedoista henkilötä numeroa näppäiltäessä. Lisäksi käyttäjä pystyi viimein säätämään erikseen puhelimen soittoäänen ja ilmoituksien äänenvoimakkuuksia.

Android 4.4 KitKat

Android 4.4 KitKat

Kolmen Jelly Bean -julkaisun jälkeen Androidille oli aika löytää uusi ”lempinimi”, jonka suhteen Google teki mielenkiintoisen liikkeen edellisiin versioihin nähden. Yhtiö nimittäin solmi yhteistyösopimuksen Nestlen kanssa, jonka K-kirjaimella alkava KitKat-sulkaa päätyi Android 4.4 -julkaisun nimeksi. Yhteistyössä raha ei vaihtanut omistajaa, mutta toi molemmille merkittävästi näkyvyyttä uusilla markkina-alueilla. Osana sitä valmistettiin muun muassa 50 miljoonaa Android-logolla varustettua KitKat-patukkaa sekä 500 erityistä Androidin muotoon tehtyä KitKat-sulkaata.

Nexus 5

Näin syntyi siis Android 4.4 KitKat, joka julkistettiin virallisesti yhdessä LG:n valmistaman Nexus 5 -puhelimen kanssa syyskuussa 2013. Tuoreessa versiossa keskityttiin edelleen optimoimaan käyttöjärjestelmän suorituskykyä ja Googlen mukaan KitKat toimii hyvin myös laitteissa, joissa on ainoastaan 512 megatavua RAM-käyttömuistia. Alustansa optimoimisella Googlen tavoitteena oli tuoda Android entistäkin edullisempiin laitteisiin, jotka usein julkistettiin erittäin vanhentuneilla alustaversioilla.

Suorituskyvyn optimointiin lukeutuivat muun muassa nopeammin kosketuksiin vastaava kosketusnäyttö sekä kehittyneempi muistinhallinta. Moniajoa ja sen nopeutta vietiin myös eteenpäin.

Käyttöliittymään Android 4.4 toi pieniä muutoksia. Esimerkiksi ylhäällä olevan tilapalkin mustasta taustaväristä hankkiuduttiin eroon yhdessä alhaalla sijaitsevien ohjelmallisten toimintapainikkeiden kanssa. Näin kotinäkymästä saatiin aikaiseksi yhtenäisempi kokonaisuus. Samalla käyttöliittymän yleistä ilmettä vietiin vaaleampaan suuntaan. Tähän osioon voidaan lukea mukaan myös koko näytön tila, jossa sovelluksilla on mahdollisuus piilottaa ruudulta kaikki ylimääräinen ja antaa käyttäjän keskittyä ainoastaan ohjelman tarjoamaan sisältöön.

Perusominaisuudet, kuten puhelut ja viestit kokivat uudistuksia KitKatissa. Puhelinsovellus esimerkiksi hakee tuntemattomille numeroille nimen Googlen tietokannasta sekä nostaa eniten käytetyt kontaktit listan kärkeen. Tekstiviestit Google päätti yhdistää 4.4-versiossa Hangouts-pikaviestisovellukseensa, mutta antoi myös käyttäjälle mahdollisuuden vaihtaa sen haluamakseen asektuksista. Lisäksi Google lisäsi Emojit omaan virtuaalinäppäimistöönsä.

Google Now -palvelua kehitettiin eteenpäin ja KitKatissa käyttäjä pystyi aktivoimaan sen yksinkertaisella ”Ok Google” -äänikomennolla.

Muita Android 4.4 KitKat -julkaisun uudistuksia olivat muun muassa sisäänrakennettu langaton tulostustuki (Google Cloud Print), tuki Chromecastille, valmis API-kirjasto infrapunan hyödyntämiselle laitteissa, parempi tuki NFC-maksuille ja etukorteille, päivitetyt sähköposti- ja lataussovellukset sekä uudistunut QuickOffice-toimistopaketti.

22 kommenttia

  1. Se oli ihna mukavaa luettavaa, tosin vain Astro ja Bender osio oli itselleni vieraampia. On siinä Google ollut ajan hermolla ja tehnyt muutoksia asioihin jotka ovat olleet tärkeitä. Toivottavasti kehitys jatkuu samanlaisena, koska jos käyttökokemus pysyy 4.2 tasolla ihmisillä alkaa kiinnostus hiipua.

  2. Mahtava juttu lukea, kiitos!

    Nyt syksyllähän Androidista tulee maailman yleisin käyttöjärjestelmä. Aika hyvin 50 nörtin joukolta Kaliforniassa.

    1. Aika hyvin yhdeltä nörtiltä aikoinaan suomesta…

  3. Aivan loistava ja hyvin tehty artikkeli.
    Paljon itselleni uutta tietoa ja varmasti hyödyllinen monille.
    Tämä on kansainvälistä ainesta. 🙂

  4. Odottelen artikkelia Androidin nousu ja tuho. Ehkä 3-4 vuoden sisällä?

    1. Android-laitteita on maailmassa jo se miljardi, kohta vielä enemmän. Paras siis tottua Androidiin, tulee olemaan ilonamme vähintään tämän vuosikymmenen vaikka jo huomenna myynti kääntyisi laskuun.

  5. Tohon 2.2;seen vois lisätä, että toi tuen siirtää sovelluksia muistikortille 😉

    1. Vielä kun sais ton Samsungin puhelimiin. Nimin. Muisti loppuu.

        1. Edellisen sain hajalle, kun asentelin rommeja. Eli ei vaan taidot riitä.

        2. En todellakaan tiedä miten olet puhelimesi roottamaalla hajalle saanut, mutta nykyään se ei tosiaan vaadi kuin yhden tiedoston siirtämisen ja pari klikkausta, että eiköhän ne taidot riitä. 🙂

  6. Erittäin mielenkiintoinen artikkeli varsinkinnkun en ole pahemmin tutustunut Androidin alkuaikoihin. Loistavaa työtä Teemu! Seuraavaksi projektiksi voisi ottaa kuvagallerian kaikista Samsungin Galaxy luureista 🙂

  7. Mulle oli uutta tietoa, että ilmoituskeskus oli mukana jo alusta asti. Itse hyppäsin Androidin mukaan vasta 2.1 versiosta. Sen muistan että 2.2 päivitys toi todella tuntuvasti lisää vauhtia Java-softien ajoon. Kehitystahti on ollut kova ja fiitsereitä on tullut paljon, en tiedä mitä oikein kaipaisin enää lisää fiitserimielessä mukaan.

  8. Todella hyvä ja mielenkiintoinen artikkeli! 🙂

    Roottaamisesta on minulla sanottavana se että: peruskuluttajana minä haluan puhelimen parhaana mahdollisena pakettina; helppokäyttöisenä, lagimattomana ja laadukkaana HETI enkä räpeltämisen jälkeen 🙂 Olkoon kuinka helppoa tahansa mutta se on sitä säätämistä silti

  9. Kiitos, Teemu, jälleen mielenkiintoisesta uutisesta! Jännä, kun tuki moniydinsuorittimille tuli vasta Honeycombissa, vaikka S2:nen tuplaytimellään tuli 2.2:n tai 2.3:n kanssa. Lieneekö uudistus sitten vain tableteissa? Huomasin myös toisen tällaisen outouden eri versioissa.

  10. Seuraavaksi voisit tehdä artikkelin iOs historiasta. (iPhone Os1 – iOs 9.)

    1. On ollut mielessä. Pitäisi alkaa työstämään hiljalleen. Tämänkin artikkelin tein aikanaan usean kuukauden pätkissä. Nyt sitten olen päivitetty tätä vähän lisää. 🙂

Kommentointi on suljettu!