Kokemuksia: Huawei P8 on tyylikäs lippulaivapuhelin Kiinasta

Kiinalainen Huawei on allekirjoittaneelle täysin uusi valmistaja, mitä tulee yhtiön älypuhelimiin. En ole tutustunut vielä yhteenkään Huawein älypuhelimeen kunnolla, joten tilanne oli korjattava äkkiä. Miksi? Valmistaja on nimittäin kasvattanut markkinaosuuttaan viimeiset vuodet tasaiseen tahtiin ja pystyttänyt Suomeen tutkimuskeskuksen, jonka panosta näkyy muun muassa Huawein Android-käyttöliittymässä. Lisäksi kiinalaisyhtiön näkyvyys Suomessa on kasvanut hurjasti, eikä kyseessä ole enää vain pieni ja outo nimi, joka valmistaa pelkkiä halpapuhelimia.

Sain Huaweilta ystävällisesti testiini suoraan valmistajan tuoreimman lippulaivapuhelimen, joka kantaa mallimerkintään P8. Lontoossa huhtikuussa lanseerattu uutuus saapui Suomessa myyntiin toukokuun lopulla ja tällä hetkellä sen voi ostaa itselleen yleisesti hieman alle 500 eurolla. Uutuutta markkinoidaan asiakkaille suorituskykyisenä laitteena, jossa yhdistyvät kirjojen maailmasta tullut elegantti muotoilu, käyttöliittymän hauskat ominaisuudet ja hyvä kamera.

Tässä artikkelissa lähden tutustumaan kiinalaisvalmistajan uuteen lippulaivaan omien kokemuksieni kautta. Pyrin välttämään turhaa jaarittelua ja itsestäänselvyyksiä, jotka tekevät artikkeleista pääsääntöisesti vain ylipitkiä. Esimerkiksi rakennetta ja jokaisen nappulan sekä nippulan kuvaaminen useiden kappaleiden verran on mielestäni täysin turhaa, sillä jokainen näkee samat asiat kuvista. Tässä arvostelussa tullaankin näkemään paljon näyttäviä kuvia, jotka tutun sanonnan mukaan kertovat enemmän kuin tuhat sanaa.

Rakenne ja muotoilu

Testijakson aikana olen ollut varsin tyytyväinen Huawei P8:n rakenteeseen. Alumiini ja lasi toimivat aina, jos laitteeseen halutaan niin sanottua premium-tuntumaa. Kuvailisin ulkoista olemusta eräänlaiseksi iPhone 5:n ja iPhone 6:n sekoitukseksi. P8 on nimittäin ainoastaan 6,4 millimetriä paksu, mutta luottaa iPhone 6:n pyöreiden sivureunojen sijaan kulmikkaisiin muotoihin ja kiillotettuihin kulmiin. Nämä ovat tuttuja tehokeinoja, joita Apple käytti iPhone 4:stä aina iPhone 5s:ään asti.

Puhelinta myydään testissä olevan harmaan (Titanium Grey) lisäksi mustana (Carbon Black), kultaisena (Prestige Gold) ja samppanjana (Mystic Champage). Harmaa toimii hyvin ja on mukavan hillitty. Se kuultaa tietyssä valossa jopa aavistuksen punertavana, joka tuo kokonaisuuteen hieman lisävivahdetta.

Yhtenäiseen unibody-rakenteeseen kasattu Huawei P8 on kädessä miellyttävän tuntuinen. Olen erityisen iloinen siitä, että iPhone 6:een nähden alumiini on ainakin harmaassa variantissa tietyllä tapaa mattapintainen, joten puhelin ei tunnu kädessä mahdottoman liukkaalta. Tästä iso plussa, sillä Applen tuorein lippulaiva on vuodenajasta riippumatta kädessä todella liukas ja melkein vaatimalla vaatii kumppanikseen yhtiön nahkaista suojakoteloa.

Rakenteesta on juurikin vaikea löytää mitään valittamista. En ehkä sanoisi Huawein uutuutta markkinoiden tyylikkäimmäksi kokonaisuudeksi, mutta nämä ovat makuasioita. Hieno se on joka tapauksessa ja laadultaan jämäkkä, jossa ei ole turhaan ylimääräisiä yksityiskohtia pilaamassa selkeää kokonaisuutta.

Kiehtovana ykstyiskohtana on tuotava esille laitteen nanopinnoite, joka suojaa puhelimen pieniltä vesiroiskeilta. Aivan täydellistä vesisuojausta uutuudelle ei luvata, mutta pinnnoitteen pitäisi suojata P8:n muun muassa roiskeilta ja hien aiheuttamalta koskeudelta.

Hyvää:

• Laadukkaat materiaalit ja jämäkkä rakenne.
• Fyysiset näppäimet sijoitettu oikeakätiselle sopivalle korkeudelle.
• Näytön oikeassa yläkulmassa oleva LED-ilmaisin.
• Kädessä alumiinista huolimiatta P8 ei ole markkinoiden liukkaimpia puhelimia.

Huonoa:

• Hyvänä kamerapuhelimena mainostettavasta laitteesta puuttuu erillinen kamerapainike.
• Ei sormenjälkilukijaa tai fyysistä kotipainiketta

Tekniset ominaisuudet

Jokaisen älypuhelimen sydän on järjestelmäpiiri, joka luo pohjan likipitäen jokaiselle laitteen toiminnoille. Tällä hetkellä valmistajat luottavat enenevissä määrin oman talon sisällä rakennettuihin siruihin ja näin on tehnyt P8:n kohdalla myös Huawei. Sisällä sykkii 64-bittinen Hisilicon Kirin 930 -siru, jossa on kaikkiaan kahdeksan suoritinydintä. Tuttuun tyyliin suoritinytimet on jaettu kahteen leiriin. Puolet on Cortex-A53e-pohjaisia ja toimivat kahden gigahertsin kellotaajuudella. Loput ovat 1,5 gigahertsin Cortex-A53-ytimiä. Käytössä on ARM:n big.LITTLE -teknologia, jonka mukaisesti järjestelmäpiiri sulkee kevyemmissä tehtävissä osan suoritinytimistä pois käytöstä, joka on akkukeston kannalta olennainen ominaisuus. Grafiikkaohjaimena on Mali-T628 MP4 ja 1600 megahertsin kellotaajuudella toimivaa käyttömuistia kolmen gigatavun verran.

Rasituksessa puhelimessa havaittavissa on selvää lämpenemistä. Liian kuummaksi P8 ei ainakaan allekirjoittaneen testin aikana kuitenkaan kuumentunut, joten ongelmaksi en tätä lukisi.

Käyttäjän kannalta keskiössä nykyaikaisessa älypuhelimessa on kosketusnäyttö, jonka kautta laitteen toimintoja hallitaan. P8:ssa se on kooltaan 5,2 tuumaa ja tarkkuudeltaan 1920 x 1080 pikseliä. Yhdistelmä tuottaa 424 pikseliä tuumaa kohden, joka takaa sen, ettei erillisiä pikseleitä ruudulta kykene erottamaan. Niinpä esimerkiksi Samsung Galaxy S6:n 2K-näyttöä ei jää kaipaamaan tarkkuuden osalta, mutta paremman kirkkauden puolesta kylläkin. Aivan kärkeen P8:n LCD-näyttö ei katseluominaisuuksiltaan yllä, mutta nyt puhutaan pienistä eroista, joten kyseessä on kaiken kaikkiaan hyvä näyttö, joka LCD-paneeliksi toistaa mustan miellyttävän syvänä.

Yhteyksien osalta Huawei P8 tukee tietenkin 4G LTE -veykkoa ja sen cat6-nopeutta, joka nostaa teoreettisen latausnopeuden sitä tukevassa verkossa peräti 300Mbps:ään asti. Lisäksi pakettiin kuuluvat Bluetooth 4.1, WiFi 2.4 GHz b/g/n, A-GPS, GLONASS ja NFC. Yhteyksien osalta suurin miinus tulee ”puutteellisesta” WiFi-tuesta. Nimittäin P8 ei jostain syystä tue uudempaa ja luotettavampaa 5Ghz:n WiFi-taajuutta, joka tuli ainakin allekirjoittaneelle suurena yllätyksenä. Huomasin asian heti laitteen käyttöönotossa, koska P8 ei löytänyt kotona käytössä olevaa WiFi-verkkoa, johon kaikki muut nykyaikaiset lippulaivat (iPhone 6, Galaxy S6, Nexus 6) ovat liittyneet ongelmitta. Muutenkaan WiFi-tuki ei ole parhaimmasta päästä, koska uusin ac-standardi ei kuulu ominaisuusluetteloon.

Tallennustilaa P8 sisältää kohtalaiset 16 gigatavua. Tämä ei riitä useimmille tehokäyttäjille, joten onneksi mukana on microSD-muistikorttipaikka.

Akku on uutukaisessa kapasiteetiltaan 2680 milliampeerituntia. P8:n ei tue langatonta lataamista, joka voi osalle olla isokin miinus. Henkilökohtaisesti en ole toistaiseksi ”ihastunut” kyseiseen ominaisuuteen, joten en lue sen puuttumista kovinkaan merkittäväksi miinukseksi. Sen sijaan pikalatauksen olisin mielelläni nähnyt P8:ssa, sillä laitteen lataaminen tuntuu toisinaan tuskallisen hitaalta, erityisesti jos on tottunut pikalatausta hyödyttävään puhelimeen. Voin heittää kehiin esimerkin: 15 minuutin lataus nosti Galaxy S6 edgen (akku 2600 mAh:ta) akun varaustason 35 prosentista 55 prosenttiin. Samassa ajassa P8:n pääsi vain 44 prosenttiin. Ominaisuuden puute korostuu entisestään kun luurin haluaa ladata lähes tyhjästä täyteen.

Kuvaus Huawein lippulaivalla onnistuu 13 megapikselin kameralla, mutta sen teknisiin yksityiskohtiin esimerkkikuvien kanssa palaamme testin kameraa käsittelevässä osassa. Etukameraa ei ole myöskään unohdettu, vaan se on tarkkuudeltaan peräti kahdeksan megapikseliä. Tämä tietenkin siksi, että selfie-kuvista innostuneet saavat jakaa mahdollisimman tyylikkäitä omakuviaan sosiaalisissa medioissa.

Hyvää:

• microSD-muistikorttipaikka
• Hyvä näyttö sopivalla tarkuudella (1920 x 1080 pikseliä). Ei 2K-näyttöä turhaan tässä kokoluokassa kuluttamassa akkua
• Kosketusnäyttö toimii tarvittaessa hansikkaat kädessä.

Huonoa:

• Ei pikalatausta
• Vajavainen WiF-tuki. Puuttuu uusin WiFi ac -standardi sekä tuki 5 Ghz -taajuudelle.
• Kosketusnäyttö ei aivan markkinoiden kirkkaimpia

Käyttöjärjestelmä ja käyttöliittymä

En olen Androidin päälle kasattujen ”ylimääräisten” käyttöliittymien ystävä. Niinpä otin kovin suurin varauksin vastaan Huawei P8:n, jossa on Android 5.0 Lollipopin päälle rakennettu EMUI 3.1 -käyttöliittymä. Tämä pitkälti siksi, että Huawei kuuluu niihin valistajiin, jotka tykkäävä peittää Androidin perusilmeen aikalailla täydellisesti. Tällä hetkellä oikeastaan ainoa Android-käyttöliittymä, josta olen aidosti oppinut pitämään löytyy Samsungilta, joka Galaxy S6 -tuoteperheessään teki muutoksia hillitympään suuntaan ja sai näin aikaisemmin kamalan UI:n näyttämään hyvältä.

Kaiken kaikkiaan käyttöliittymä ei viikon päivittäisen käytön jälkeen enää näyttänyt lopulta niin kauhealta. On kuitenkin ikävää, että Huawei ole ottanut UI:ssaan huomioon Googlen Material Design -suunnittelufilosofiaa, jonka mukaisesti muun muassa merkittävät kehittäjät luovat sovelluksiaan. Sen sijaan esikuvana tuntuisi olevan Apple, jonka mobiilikäyttöjärjestelmään on havaittavissa selkeitä viittauksia. Muutamana esimerkkinä mainittakoon Androidin ylhäältä esiin vedettävä tilapakki, joka on EMUI:ssa läpikuultava. Toinen on lukitusnäkymässä toimiva alhaalta esiin vedettävä pikavalikko, joka kuin suoraan Applen iOS:sta. En ole koskaan ollut hyvien ideoiden kopioimista vastaan, mutta on erikoista nähdä näin suoria viittauksia Applen leiriin Android-puhelimessa.

Huawein käyttöliittymä on Android-maailmassa muutenkin hieman kummajainen. Se ei sisällä omaa sovellusvalikko, vaan kaikki laitteeseen asennetut sovellukset näkyvät kotivalikossa widgeteiden seassa. En välttämättä näe tätä kovinkaan hyvänä ratkaisuna, jos on aktiivinen minisovelluksien hyödyntäjä sekä on tottunut asentamaan luuriinsa paljon sovelluksia. Henkilökohtaisesti en kokenut tätä suurena miinuksena ja totuin Huawein ajatukseen yhtenäisestä kokonaisuudesta nopeasti. Itse en kuitenkaan asenna puhelimeeni suuria määriä sovelluksia tai käytä merkittäviä määriä minisovelluksia.

EMUI 3.1 ei sisällä kauheaa kasaa niin sanottua bloatwarea, joka on hyvä asia. Perussovelluksien lisäksi mukana on esimerkiksi WPS Office -tekstinkäsittelypaketti, tiedostonhallinta, suurennuslasi ja peili. Oikeastaan kaikki muut ovat lähes jokaiseen älypuhelimen kuuluvia sovelluksia, joten bloatwaren määrästä kiinalaisvalmistajaa ei voi ainakaan syyttä.

Erää hyvin ärsyttävän Huawein omaa käsialaa olevan sovelluksen puhelimesta kuitenkin löysin. Se kantaa nimeä ”Puhelimen hallinta”. Kuten nimikin antaa ymmärtää, yrittää se pitää laitteen suorituskyvyn mahdollisimman optimaalisena, sisältäen RAM-muistin puhdistajan ja virransäästöominaisuuden, jonka koen turhankin aktiivisena. Se siis sulkee sovelluksia automaattisesti. Allekirjoittanut koki tämä hyvin ärsyttäväksi. Onneksi ”Puhelimen hallinta” mahdollistaa niin sanotusti sovelluksien suojaamisen, jolloin niiden annetaan toimia taustalla rauhassa. Ymmärrän toki Huawein filosofian tässä akkukeston kannalta, mutta moniajoa harrastavalle käyttäjälle näin aktiivinen taustasovelluksien sulkeminen voi käydä hermoille. Muutoin kyseessä on varsin kätevä työkalu, jolla näkee kätevästi eri sovelluksien tarkan virrankulutuksen, sisäisen ja muistikortin tallennustilanmäärän sekä yksityiskohtaisia tietoja datankulutuksesta. Lisäksi sillä voi lukita sovelluksia salasanan taakse, joka yksityisyyttä varjeleville käyttäjille on varmasti miellyttävä ominaisuus.

Huawei käyttöliittymästä löytyy muutamia mielenkiintoisia ominaisuuksia. Jos puhelin on lähettyvillä, mutta et tiedä missä voit ”huutaa” määrättyä lausetta ja laite vastaa äänimerkillä. En tosin onnistunut saamaan tätä toimimaan, vaikka asetuksen yhteydessä puhelin hyväksyi lausumisen ongelmitta.

Muita erikoisempia ominaisuuksia ovat rystysnäpäytyksellä ruutuun tapahtuva kuvakaappaus näytön sisällöstä. Tämä toimi hyvin, mutta en oikein tiedä onko se yhtään kätevämpi, kuin ruutukaappauksen tallentaminen painamalla virtapainiketta ja äänenvoimakkuuden säädintä alaspäin. Rystysellä voi myös piirtää näytölle kuvion, jos haluaa kaapata ruudulta vain tietyn osan. Pääasiassa ominaisuus toimi hyvin, vaikka käyttöä sille ei juurikaan löytynyt ainakaan minulle.

Muita EMUI 3.1:n mainittavia ominaisuuksia ovat teemat, käsinekäyttö (toimii!), yhden käden asettelu (käyttöliittymä pienennetään kattamaan vain osa koko näytön pinta-alasta), näppäimistön pienentäminen ja siirtäminen toiseen reunaan (tarkoitettu myös helpottamaa yhden käden käytettävyyttä), saapuvan puhelun mykistäminen kääntämällä puhelin ruutu alaspäin pöydälle, saapuvan puhelun soittoäänen voimakkuuden pieneneminen P8 nostettaessa käteen ja puheluun vastaaminen nostamalla laite suoraan korvalle. Osa ominaisuuksista toimii kuten pitääkin, mutta en ainakaan itse saanut luotettavasti toimimaan ominaisuuksia, jotka liittyivät puhelimen vastaamiseen viemällä luuri korvalle tai edes sitä, jossa saapuva puhelu mykistetään kääntämällä puhelin ympäri. Ehkä vika on käyttäjässä, tai sitten ei. Kokeilin jokaista toimintoa 5-7 kertaa ja hyvin huonolla onnistumisprosentilla.

Jos käyttöliittymän ilmettä ja lisäominaisuuksia, jotka toimivat epävarmasti ei oteta huomioon, oli käyttöliittymä sulava käyttää koko testijakson aikana. Huawei oma siru ei ehkä lyö pöytään suorituskykymittauksissa markkinoiden kovimpia tuloksia, mutta tällä ei ole mitään väliä, jos peruskäyttökokemus on sujuva ja sulava, ja sitä se on Huawei P8:ssa. En törmännyt testijakson aikana ongelmiin tällä osa-alueella, joka on erittäin positiivista. Jouduin tosin asentamaan heti kättelyssä 4-5 päivitystä, jotka ovat varmastikin tuhonneet laitteen ohjelmiston pahimmat bugit.

Hyvää:

• Nopea ja sulava käyttää.
• Ei mahdottomia määriä bloatwarea.
• Tuki teemoille.
• Tuki yhden käden käytölle (UI:n pienentäminen osalle ruutua tai näppäimistön siirtäminen oikeaan/vasempaan laitaan)

Huonoa:

• Vakiona EMUI 3.1 ”tappaa” liian aktiivisesti taustasovelluksia.
• Visuaalinen ilme varauksin (Material Design puuttuu)

Kamera, kuvanlaatu ja esimerkkikuvat

Nykypäivänä kuluttajat vaativat puhelimeltaan laadukkaan kameran. Eikä ihme. Monet luottavat älypuhelimen kameraa jokapäiväisten tapahtumien ikuistamisessa. Monelta toki löytyy järkkäri, koska niiden hinnat ovat laskeneet, mutta niitä tunnutaan käyttävän lähinnä suurten perhetapahtumien ikuistamiseen tai jos aikomuksena on lähteä varta vasten ulos kuvaamaan.

Teknisesti ottaen P8:n kamerasta vastaa Sony IMX278 -sensori, joka on kooltaan 1/3 tuumaa. Yhden pikselin koko on samaa tasoa Galaxy S6 -perheen kanssa, eli 1,12 mikrometriä. Erityistä Huawein lippulaivan kamerassa on se, että kyseessä on valmistajan mukaan markkinoiden ensimmäinen 13 megapikselin nelivärinen (punainen, vihreä, sininen ja valkoinen) RGBW-kuvasensori, jonka pitäisi parantaa kuvien kirkkautta peräti 32 prosentilla ja vähentää kuvien kohinaa heikommassa valaistuksessa huimat 78 prosenttia. Lupaukset ovat kovia, joten jokainen voi vetää omat johtopäätelmät kuvien laadusta jutun lopusta löytyvistä esimerkkiotoksista. Kamera rakentuu viiden linssielementistä ja f/2.0-objektiivistä. Eikä tässä vielä kaikki, mukana on Huawein hehkutuksen mukaan DSLR-kameroiden tasoa oleva kuvasignaaliprosessori, joka hoitaa muun muassa kasvojentunnistuksen, kohinan poiston ja kuvausolosuhteiden tunnistamien parhaan kuvaustuloksen mahdollistamiseksi. Optinen kuvanvakain on myös huippuluokkaa ainakin paperilla, sillä se kykenee eliminoimaan 1,2 asteen heilahdukset, kun iPhone 6 Plussan kuvanvakain pystyy tasoittamaan 0,6 asteen heilahdukset.

Itse kamerasovellus sisältää nykypäivälle tyypillisesti useita eri ominaisuuksia. Valo- ja videokuvauksen lisäksi mukana on intervallikuvaus, kaunistus ja valomaalaus. Ehkäpä mielenkiintoisin on valomaalaus, jossa kamera hyödyntää pitkää valotusaikaa ja tallentaa kuvassa näkyvät valopisteet (auton valot jne) ja luo niistä tyylikkään otoksen, jollainen on aikaisemmin ollut mahdollista vain kalliimman hintaluokan kameroilla. Ominaisuuksiin lukeutuu myös tarkenna kakki, jossa tarkennuskohdetta voidaan säätää kuvan tallentamisen jälkeen. Ominaisuus toimii kohtalaisesti, mutta olen nähnyt parempiakin toteutuksia.

Kiitosta kamera ansaitsee dynamiikasta, joka on kamerapuhelimeksi yleisesti ottaen hyvää tasoa. Älypuhelimille tyypillistä kirkkaiden alueiden puhki palamista esiintyy kuvissa toki myös P8:ssa, mutta ei yhtä pahasti kuin monilla kilpailevilla merkeillä.

Kokonaan erillisenä sovelluksena Huawei P8 tarjoaa Ohjaajatilan. Sen avulla yhteensä neljä puhelinta voi liittyä toisiinsa WiFi-verkon kautta ja tallentaa videokuvaa. Yksi puhelimista toimii isäntälaitteena ja voi valita, millä verkossa olevista laitteista kulloinkin videota tallennetaan. Kokonaisuus on erittäin mielenkiintoinen ja toimiva, sillä se ei rajoitu ainoastaan Huawein omiin laitteisiin. Voisin kuviteilla ominaisuuden olevan erityisen mieluista skeittausta tai lumilautailua harrastaville, jotka haluavat taltioida temppunsa tyylikkäästi ja jakaa ne muille esimerkiksi YouTuben välityksellä.

Kuvanlaadultaan P8:n kamera on vähintäänkin hyvää keskitasoa. Kärkeen se ei yllä, vaikka kameraa yhtenä puhelimen parhaimpina ominaisuuksina mainostetaankin. Kuvissa ei sinänsä ole näin kirkkaaseen vuodenaikaan merkittävää moitittavaa, mutta värimaailman ajoittaisesta haaleudesta antaisin ehdottomasti miinuspisteitä. Hämäräkuvausominaisuuksia en päässyt juurikaan kokeilemaan, mutta esimerkiksi TaskuMuron testistä löytyvien otoksien perustusteella P8 selviytyy heikommassa vailaistuksessa hyvin.

Jokaisen esimerkkikuvan kohdalta löytyy oikeasta alalaidasta linkki alkuperäiseen ja täysikokoiseen kuvaan.

Hyvää:

• Kameran yleinen kuvanlaatu.
• Monipuolinen kamerasovellus.
• Laadukas etukamera kasvojen silotteluominaisuuksilla.
• Ohjaajatila, joka mahdollistaa monikamerakuvauksen

Huonoa:

• Kuvian värimaailma ajoittain haalea.
• Tarkennus ja kuvausnopeus eivät markkinoiden kärkeä.

Käyttökokemukset, yhteenveto ja akkukesto

Testijaksonaikana Huawei P8 osoittautui kelpo puhelimeksi. Se ansaitsee kiitosta laadukkaasta rakenteestaan, ohuesta muotoilustaan, sopusuhtaisista mitoistaan ja hyvästä kamerastaan. Plussaa voitaneen antaa myös muistikorttipaikasta, joka tuntuu olevan hupeneva luonnonvara ainakin lippulaivapuhelimissa.

Käytettävyydeltään P8 oli koko testiajan mukavan sulava, eikä häiritseviä hidasteluita tullut vastaan. Tämä siitäkin huolimatta, että esimerkiksi Galaxy S6 edgeen nähden Hisilicon Kirin 930 -siru ei yllä ainakaan suorituskykymittauksissa lähellekään kovimpia kilpailijoitaan. Tämä on toisaalta toisarvoinen asia, jos peruskäyttökokemus on muutoin sulava. Toki jos puhelimellaan pelaa viimeisimpiä ja runsaasti suorituskykyä vaativia pelejä, on tilanne toinen. Tällöin raakaa laskentatehoa tarvitaan ja tässä suhteessa Huawein järjestelmäpiiri ei kykene tarjoamaan kilpailijoitaan vastaavaa suorituskykyä.

Käyttöliittymänä osalta olisin toivonut Huawein omaksuvan Googlen Material Design -suunnittelufilosofian. Siinä kuitenkin lepää alustan tulevaisuus ja EMUI:n päällä Material Designiä noudattelevat sovellukset voivat näyttää vähän irrallisilta. Toivottavasti Huawei tekee tulevaisuudessa radikaaleja muutoksia Android-käyttöliittymäänsä ja ottaa käyttöön Googlen luomuksen, joka on aidosti hyvännäköinen.

Akkuestoa voisi kuvailla P8:ssa yleiseen keskitasoon sijoittuvaksi. Päivittäisessä käytössä pääsee noin neljän tunnin käyttöaikaan (ruutu päällä), joka on aika tavanomainen lukema. Mitään ihmeellisyyksiä tällä osa-alueella ei kuitenkaan kannata odottaa ja jos puhelintaan käyttää päivän aikana erittäin aktiivisesti, joutunee loppupäivästä jo hieman säästelemään akkua. Tässäkin suhteessa pikalataus olisi mukava lisä, mutta harmillisesti sitä P8:ssa ei ole.

Kokonaisuutena Huawei P8 on tasaisen vahva suoriutuja, joka tekee kaiken hyvin, mutta ei oikeastaan loista millään osa-alueella. Sen etu on kilpailijoitaan edullisempi hinta, mutta toisaalta laitteesta ei löydy esimerkiksi sormenjälkilukijaa, tukea 5 Ghz WiFi -taajuudelle, 4K-videokuvausta tai pikalatausta. En ole myöskään henkilökohtaisesti Huawein oman Android-käyttöliittymän suuri ystävä, joten kiinalaisvalmistajalla on kova tehtävä houkutella kuluttajat oman tuotteensa pariin. Jos mainitut puutteet ja aavistuksen persoonaton kokonaisuus eivät kuitenkaan häiritse, kannattaa P8 ehdottomasti katsastaa. Siitä voi löytää itselleen hyvän kumppanin, ilman että pöytää tarvitsee lyödä rahaa 600-800 euron verran.